Minulle opiskelupaikan valitseminen ja urasuunnittelu on aina ollut kiinnostava ja innostava prosessi. Minua on jo pitkään kiinnostanut yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen, mutta myös taide ja erityisesti taiteellinen tapahtumatuotanto, erilaisten kulttuurien tutkiminen ja töiden tekeminen ihmisten kanssa. Vaikka en siis keksinyt unelma-ammattiani vielä 14-vuotiaana, olen tiedostanut omat kiinnostuksen kohteeni ja sen, minkä tyyppistä elämää haluan elää.

 ”Käytännössä jatko-opiskelupaikkaa valitessaan kannattaa olla entistä varmempi kuin koskaan ja tehdä laadukasta taustatyötä, ettei tule yllätyksiä.”

Kun yläkoulussa valitsin jatko-opiskelupaikkaa näiden kiinnostuksen kohteiden pohjalta, opinto-ohjaajat ehdottivat minulle kahta vaihtoehtoa: matkailualaa ammattikoulussa tai ilmaisulukiota. Lopulta tein helposti päätökseen mennä lukioon ilmaisulinjalle, sillä tiesin voivani aina siirtyä matkailu-alalle, jos lukio ei tunnukaan omalta jutulta. Jatkoin opintoja lukiossa, ja tällä kertaa minulla on enemmän kuin kaksi vaihtoehtoa jatko-opiskelun suhteen. Kuitenkin valinnasta teki vaikean se, että halutessaan alan vaihtaminen olisi huomattavasti vaikeampaa, sillä ottamalla paikan vastaan korkeakoulusta menettää ensikertalaisstatuksen.

Ensikertalaiskiintiö auttaa nuoria siirtymään nopeammin toiselta asteelta korkeakouluun. Ymmärrän, miksi se on olemassa ja pidän sitä tärkeänä asiana. Kuitenkin yhä useammin kuulen koulukavereiltani, että opiskelupaikan vastaanottaminen pelottaa, sillä jos valittu ala ei tunnu omalta, uuden opiskelupaikan saaminen on huomattavasti vaikeampaa. Käytännössä jatko-opiskelupaikkaa valitessaan kannattaa olla entistä varmempi kuin koskaan ja tehdä laadukasta taustatyötä, ettei tule yllätyksiä.

”Onnekseni jokainen minua kiinnostava oppilaitos oli edustettuna messuilla ja pääsin vain muutamassa tunnissa tutustumaan korkeakouluihin ympäri Suomea.”

Itse lähdin etsimään tätä varmuutta Suomen suurimmalta opiskelu- ja uratapahtumalta, Studia-messuilta. Olin kuullut paljon hyvää näistä messuista vanhemmilta ystäviltä, joten lähdin sinne selkeän tavoitteen kanssa – löytää varmuutta ja selkeyttä omiin vaihtoehtoihin. Minua kiinnosti muutama tietty ala niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulun puolelta ja halusin päästä juttelemaan näillä aloja opiskelevien opiskelijoiden kanssa. Onnekseni jokainen minua kiinnostava oppilaitos oli edustettuna messuilla ja pääsin vain muutamassa tunnissa tutustumaan korkeakouluihin ympäri Suomea.

”Lopulta yksi messupäivä oli hyödyllisempi kuin useampi tunti googlailua tai opinto-ohjausta.”

Opiskelijoiden kanssa oli rentoa ja kiinnostavaa käydä keskustelua. Pääsin haastattelemaan heitä opiskeluun liittyvistä asioista, kuten opiskeluarjesta, millainen opiskelukaupunki kaupunki X on, mikä oli yllättävää tai mitä taas osasi odottaa, kun aloittaa opiskelun. Tuntui tärkeältä kuulla nämä asiat suoraan opiskelijoilta, sillä se antoi selkeitä mielikuvia opiskelijoiden jokapäiväisestä elämästä. Oli myös ihana huomata, miten innoissaan jokainen heistä oli kertoessaan opinnoistaan. Innostuin itsekin, ja koska minulla oli useampi tunti aikaa, ehdin kiertää myös minulle entuudestaan tuntemattomien oppilaitosten pisteitä.

Tutustuin sitä kautta mm. ulkomailla opiskeluun ja erilaisiin mahdollisuuksiin lähteä vaihto-opiskelemaan. Erityisesti vaihto-opiskelu alkoi messujen jälkeen kiinnostaa. Nämä keskustelut inspiroivat ja auttoivat minua karsimaan itselleni kaikkein kiinnostavimmat jatko-opiskelupaikat. Sain myös paljon motivaatiota opiskella, tutkia lisää ja tavoitella suuria. Ajatus oman alan valitsemisesta ei enää niinkään jännittänyt, vaan innosti. Lopulta yksi messupäivä oli hyödyllisempi kuin useampi tunti googlailua tai opinto-ohjausta.

Kirjoittanut Vladislava Silkina,

Suomen Lukiolaisten Liiton vuoden 2024 varapuheenjohtaja