Siirry sisältöön
Blogi Löytyisikö ratkaisu maailman ongelmiin oman lukion käytävältä?
Artikkeli

Löytyisikö ratkaisu maailman ongelmiin oman lukion käytävältä?

Julkaistu

Emmaa ja Matildaa mukaillen ei kulu päiväkään ilman, että päättäjä kysyy minulta keskustellessamme lukiolaisten asioista: “Mikä lukiolaisia nykyään oikein ahdistaa, ja mitä sille pitäisi tehdä?” Yksikään lukiolainen ei tietenkään ole samanlainen. Silti jotkin huolet, kuten epävarmuus omasta tulevaisuudesta, yhdistävät, ja niiden kanssa toimiminen vaatiikin yhdessä tekemistä.

Hieman yksinkertaistaen: enemmistöllä lukioikäisistä menee juuri nyt melko hyvin. Positiivisia lukuja löytyy moniakin erityisesti kouluyhteisöistä. Vuoden 2025 Kouluterveyskyselyn tuoreiden tulosten mukaan 88 % lukiolaisista kokee, että yhteisön opiskelijat viihtyvät keskenään hyvin yhdessä. Erityisen riemastuttavaa on se, että jopa 92 % kokee, että koulussa voi olla oma itsensä. 

Kasvavia mielenterveydellisiä haasteita kuitenkin havainnollistaa esimerkiksi se, miten tuo juuri-nyt-hyvinvoiva enemmistö kuvaa tulevaisuuttaan. Vielä vuoden 2021 Nuorisobarometrissa 80 % vastaajista suhtautui tulevaisuuteen optimisesti tai erittäin optimistisesti. Kolmen vuoden päästä vastaajien lukumäärä oli romahtanut 61 %:iin.

Pudotus on raju. Joku väittää syyksi somen, toinen tiukan ensikertalaiskiintiön aiheuttamat paineet tuoreisiin lukiolaisiin. Totuus on ainakin se, että maailma on muuttunut. Onko keski-ikäisen lapsuudessa näkynyt jatkuvasti taskussa uutisotsikoita tutkintojen aiheuttamasta työttömyydestä tai loppumattomista konflikteista ja kurjuudesta? Tai puhuttiinko scifi-kirjojen ulkopuolella, miten tekoäly olisi vaarantamassa oman unelma-ammatinsa olemassaolon ennen, kuin siihen suuntaavan koulutuksen edes ehtisi saada valmiiksi?

Ei ole ihme, että nuoret, jotka voivat olla lukioyhteisössä oma itsensä, pitävät oman paikkansa löytämistä tulevaisuudessa niin epävarmana. Tulevaisuus tulee, halusimme tai emme, ja tieto vain kasvattaa tuskaa. Nähdäkseni täytyy siis tukea lukioikäisiä valmistautumaan mukautuneeseen yhteiskuntaan ja löytämään voimaa niistä asioista, jotka kantavat riippumatta tulevaisuudesta.

Ainakin yksi avain on yhteisöön kiinnittymisessä. Lukiolaisille se on suurimman osan päivästä oma kouluyhteisö – paikka, jossa viettää aikaa ystävien ja kavereiden kanssa, mutta jossa myös pääsee toteuttamaan itseään koulutehtävien ulkopuolellakin. Kouluterveyskyselykin viittaa jo siihen, että valtaosa lukiolaisista viihtyy hyvin keskenään: miten saisimme heidät tekemään toistensa kanssa enemmän?

Pidän tärkeänä, että opiskelijoita tuetaan entistä enemmän tulevaisuudessa yhteisön tasolla. Kun panostamme lukioyhteisön omaan toimintaan, saamme tuloksena nuoria, jotka luottavat omaan tekemiseensä ja kykyihinsä. Jotka tietävät osaavansa jotain, mitä luokkahuoneessa ei ole opittu. Tätä asennetta kaivataan tulevaisuudessakin: kun substanssiosaamisen rooli pienenee, jäljelle jää kyky oppia uutta ja pehmeät taidot.

Lisäksi omaan ympäristöönsä konkreettisesti vaikuttaessa paljastuu, että itse voi muovata ympäristöstään hieman paremman. Ei pukeutumispäivän toteuttaminen globaaleja poliittisia ongelmia korjaisi, mutta se voi piristää monen päivää. Se on parille päivää järjestäneelle ihmiselle hyvä saavutus.

Kaiken kruunaa se, jos tapahtumaa järjestäessään ymmärtää haluavansa uran vastaavissa tehtävissä. Millään opintojaksolla ei pyydetä järjestämään yleisötilaisuutta, mutta miten voisi tietää haluavansa suunnata tapahtumatuottajan alalle, jos ei kokeile sitä itse? Koulutyön ulkopuolisten asioiden merkitys onkin monelle lukuaineita merkityksellisempi. Itse en esimerkiksi ikinä olisi löytänyt kiinnostustani yhteiskunnallisia asioita kohtaan, jos en muista syistä olisi päätynyt lukioni opiskelijakuntatoimintaan mukaan.

Lukioyhteisön kehittäminen ei yksin tietenkään ratkaise nuorten tulevaisuususkoa ja ahdistusta. Tulevaisuususkon kartuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä paremman yhteiskunnan eteen. Löytyisikö ensimmäinen askel kuitenkin siitä, että tekisimme oman jaksamisemme rajoissa jotain kivaa puhtaasti oman itsemme ja toisten iloksi?

Silloin ainakin voisimme kaikki jännittää yhdessä.

Blogin kirjoittaja Veikka Ormio on Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja.

Lue lisää